Lukuaika noin 4 minuuttia.

Kevään 2026 Kongressi Meetings & Events -tapahtumassa Stremian messustudiossa istui mies, joka tuntee suomalaisen tapahtumakentän molemmilta puolilta: lavalta ja kulisseista. Näyttelijä, juontaja ja esiintymisvalmentaja Mikko Leppilampi – Jussi-palkittu näyttelijä ja muun muassa Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman ja Euroviisujen juontaja – puhui studiomme hostin Christoffer Weissin haastattelemana siitä, miksi esiintymistaito on hänen mielestään yksi tämän päivän merkittävimmistä työelämätaidoista. Ja miksi se on aivan yhtä lailla tapahtuman järjestäjän kuin puhujan asia.

Esiintymisen sitkein myytti

Leppilammen mukaan esiintymiseen liittyy edelleen uskomus, joka estää useimpia edes yrittämästä.

Siinä on joku semmoinen ihmeellinen myytti esiintymisessä, että ikään kuin harvat ja valitut syntyvät sillä lahjalla.

Mikko Leppilampi

Myytin kääntöpuoli on se, että jos otsassa ei lue ”esiintyjä”, taitoa ei koeta omaksi. Leppilampi näkee asian identiteettikysymyksenä: oletukset istutetaan ulkopuolelta, ja jossain vaiheessa ihminen alkaa itse uskoa niihin.

Se ei tarkoita sitä, että se on lopullisesti totta tai että sun pitäisi lukittautua siihen.

Juuri tämän hän haluaisi suomalaisessa kulttuurissa muuttaa: esiintyminen on opeteltava taito ja osa elämänlaatua, ei synnynnäinen lahja.

Jännitys on hyvästä – pelko ei

Leppilampi tekee selvän eron kahden tunteen välille.

Jännitys on positiivinen asia ja pelko on negatiivinen asia.

Jännitys on merkki siitä, että asialla on merkitystä. Hän lainaa kollegaansa Samuli Edelmania: ”jos ei jännitä, niin se ei ole tarpeeksi tärkeä”. Pelko sen sijaan syntyy hänen mukaansa yleensä kahdesta asiasta – siitä, ettei ole valmistautunut riittävästi, tai siitä, ettei itse usko asiaan, jota on menossa kertomaan.

Tapahtuman järjestäjälle tämä on käytännön ohje. Puhujien pelko on harvoin luonteenpiirre; se on useimmiten merkki siitä, että valmistautumiseen, läpimenoon ja tekniikan harjoitteluun ei ole varattu aikaa.

Spotlight vai majakka?

Vahvin yksittäinen ajatus keskustelussa oli esiintyjien jako kahteen. Spotlight-esiintyjä astuu valoon ja miettii, miltä hän näyttää ja kuulostaa. Majakkaesiintyjä – lighthouse – suuntaa valon ulospäin ja huolehtii vain siitä, että viesti menee perille. Christoffer Weiss tiivistää saman ohjeeksi, jota hän käyttää valmennuksissaan: ”käännä spotlight yleisöön päin”.

Kun sen kääntää siihen, että se on palvelu – sehän on toisen palvelemista.

Mikko Leppilampi

Kun huomio siirtyy itsestä yleisöön, suoritusahdistus katoaa.

Jos mä käännän sen siihen, että mua kiinnostaa pääasiassa se, että sinä ymmärrät sen mitä mä olen nyt sanomassa – ja jos mä uskon siihen asiaan tarpeeksi – niin sillä ei ole enää mitään väliä, missä mun kädet on tai miten painotukset tulee oikein.

Ja juuri siitä syntyy Leppilammen mukaan se, mitä ulkopuolelta katsotaan karismana.

Mitä, missä, kenelle, miksi

Valmistautumiseen Leppilammella on yksinkertainen muistilista.

Mulla on rimpsu: mitä, missä, kenelle, miksi.

Kiinnostavinta on, miten pitkälle hän vie kysymyksen missä:

Okei, se on 12:30 eikä aamu. Ne on kuulleet jo aika paljon puheenvuoroja. Onko niillä ollut taukoa ennen sitä? Mistä ne tulee ja mihin ne on menossa seuraavaksi?

Tämä ei ole enää esiintymisvalmennusta – tämä on tapahtumatuotantoa. Sama neljän kysymyksen sarja ohjaa ohjelmakartan rytmiä, taukojen paikkaa, lavatekniikan valintoja ja sitä, missä kohtaa tapahtuman striimaus tuo lisäarvoa etäyleisölle. Hyvä puheenvuoro ja hyvä tuotanto vastaavat samoihin kysymyksiin – vain eri työkaluilla.

Miksi tämä ratkaisee juuri nyt

Leppilammen väite siitä, miksi taito on aiempaa arvokkaampi, on suoraan liiketoiminnasta.

Se mikä ennen oli erottava tekijä – se tieto – tasapäistyy. Tuotteet on yhtäkkiä samat kaikilla ja palvelut samat kaikilla.

Kun tieto ja tarjooma ovat kaikilla samat, jäljelle jää ihminen.

Se erottava tekijä tulee olemaan se, joka uskaltaa myös luottaa omaan ajatukseen. Se osaa kirkkaasti ja selkeästi sanoa sen ulos niin, että ihmiset ymmärtävät sen – ja sitä kautta syntyy myös luottamus.

Mikko Leppilampi

Sama pätee tapahtumiin. Ohjelma, catering ja tila ovat kilpailijoilla samankaltaisia. Se, muistetaanko tilaisuus, ratkeaa siinä, meneekö viesti perille.

Tapahtuma on kokonaisuus – myös tekniikka

Paras puhuja ei pelasta tilaisuutta, jos ääni kiertää, valo on väärässä kulmassa tai etäosallistujat näkevät pysähtyneen kuvan. Sisältö, esiintyjä, aikataulu ja tekniikka ovat sama kokonaisuus – ja ne kannattaa suunnitella yhdessä, ei peräkkäin.

Stremia rakentaa tapahtumia juuri tästä lähtökohdasta: ideointi ja konseptointi, projektikoordinointi sekä tapahtumatekniikka ja striimaus saman katon alta. Teemme vuosittain yli 600 verkkotapahtumaa, ja käytössämme on oma tv-tuotantotason studio Helsingissä osoitteessa Niittyläntie 2 – siellä puhujat pääsevät harjoittelemaan läpimenon oikeilla laitteilla ennen kuin lähetys alkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei puhujien valmistautumista, ohjelmakarttaa ja teknistä toteutusta tarvitse sovittaa yhteen kahden eri toimittajan välillä.

Lue myös: Mikä on webinaari? · Mitä tarkoittaa striimaus? · Webinaari vai hybriditapahtuma?

Suunnitteletko tapahtumaa, jossa sisältö ja tekniikka toimivat yhteen? Ota yhteyttä – suunnitellaan kokonaisuus yhdessä.

Voiko esiintymistaitoa oppia?

Kyllä. Mikko Leppilammen mukaan käsitys siitä, että esiintyminen olisi harvojen synnynnäinen lahja, on myytti. Kyse on opeteltavasta taidosta, jossa ratkaisevaa on valmistautuminen ja huomion siirtäminen omasta suorituksesta yleisön palvelemiseen. Suurin este on usein identiteetti: jos ihminen on tottunut ajattelemaan, ettei hän ole esiintyjätyyppiä, hän ei myöskään harjoittele.

Mikä on ero jännityksen ja esiintymispelon välillä?

Jännitys on merkki siitä, että asia on tärkeä, ja sen energian voi valjastaa käyttöön. Pelko taas syntyy Leppilammen mukaan kahdesta asiasta: siitä, ettei ole valmistautunut riittävästi, tai siitä, ettei itse usko asiaan, jota on menossa kertomaan. Molempiin on olemassa konkreettinen korjausliike.

Miten tapahtuman järjestäjä voi tukea puhujia?

Varaamalla aikaa läpimenoon ja tekniikan harjoitteluun oikeilla laitteilla, kertomalla puhujalle yleisön tilanteen – kellonajan, edeltävät puheenvuorot ja tauot – sekä varmistamalla, että ääni, valo ja lähetystekniikka eivät vie huomiota sisällöstä. Kun tekniikka on hoidettu, puhuja voi keskittyä viestiin.